52 tarinaa LPKY:stä – Kettuja, luolia ja leirejä 70-80-luvuilla (8/52)
Nykyisten lajiemme lisäksi yhdistyksellä on historian aikana ollut harrastusvalikoimassa myös monia muita lajeja. Yksi niistä oli luolakoiratoiminta, jota jäsenet harrastivat vuodesta 1970 alkaen.
Ensimmäisinä vuosina luolakoiraharrastusta ylläpitivät Pekka Virelä sekä Iiris ja Niilo Viikari. He myös hankkivat Haukkulaaksoon keväällä 1970 kaksi ketunpoikasta, jotka nimettiin Roopeksi ja Repo-Reetaksi. Ketut asustelivat Haukkulaaksossa monien vuosien ajan aina kesäisin. Talviaikaan ketut majailivat lähempänä kaupunkia, kun luolat olivat ratsastusmaneesissa ja pääsy Haukkulaaksoon hankaloitui lumen kasautuessa.
Vuonna 1971 juuri perustettu luolakoirajaos järjesti ensimmäisen kerran luolakoirien harjoitusleirin sekä viralliset luolakokeet Haukkulaaksossa. Talvikaudella kokeita järjestettiin maneesissa, usein palveluskoirakokeiden yhteydessä. Kokeet olivat suosittuja ja niihin osallistui kymmeniä koiria, mutta alkuvuosina vain muutamia LPKY:n edustajia.
Vuonna 1974 Pekka Virelä suoritti luolakoetuomarin pätevyyden. Samana vuonna toinen alkuperäisistä ketuista kuoli tarhassaan ja yhdistys hankki tilalle uuden ketun sekä tilasi kaksi lisää.
Kesällä 1976 yhdistys järjesti luolakoirien kansainvälisen leirin Haukkulaaksossa. Leirille osallistui 52 henkilöä ja 73 koiraa eri puolilta Norjaa, Ruotsia ja Suomea. Osallistujat kilpailivat niin luolakokeiden, jälkikokeiden kuin mätsärin parissa.
Leirin aikana yksi ketuista myös karkasi ja se löytyi lopulta sattumalta seuraavana aamuna luonnonluolasta aamuisen koiralenkin aikana. Aamutoimien jälkeen osallistujat valmistautuivat karanneen ketun jahtiin 20 koiran voimin. Ruotsalaisen leiriosallistujan karkeakarvainen mäyräkoira löysi lopulta ketun luonnonluolasta, mutta koiran auttaminen ei onnistunut pesän ollessa 4-5 metriä maan sisässä. Lopulta koira palasi luolan suulle pyytämään apua, ja kettu käytti tilaisuuden hyväkseen ja poistui luolasta toisen tunnelin kautta. Se tupsahti lopulta maan pinnalle näköetäisyydellä osallistujista ja lähti lopullisesti karkuun metsän uumeniin.
Kansainvälisiä leirejä yhdistys järjesti Haukkulaaksossa vuosittain lähes parin vuosikymmenen ajan. Ne keräsivät runsaasti osallistujia niin Suomesta kuin Skandinaviasta. Leirien lisäksi 70- ja 80-luvuilla jaos järjesti joka vuosi useita suosittuja luolakokeita.
Syksyllä 1987 luolakoirajaokselle ei ilmeisesti enää löytynyt vetäjiä ja harrastajien määrä väheni, sillä jaosta ei enää löydy syyskokouksen pöytäkirjasta. 80-luvun loppu meni luolakoirien osalta täyden hiljaiselon merkeissä.
Vuonna 1991 luolakoirajaos aktivoitui jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Tällöin yhdistyksellä oli omia luolia Ruokolahdella, mutta kettuja LPKY ei enää pitänyt omasta takaa. Samoihin aikoihin Lappeenrannan kaupunki tuki luolakoiratoimintaa lahjoittamalla yhdistyksen käyttöön suuren ladon Mustolasta.
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, milloin yhdistys luopui omista ketuistaan tai missä vaiheessa luolakoiratoiminta hiipui lopullisesti. Laji ei kuitenkaan saanut enää 90-luvulla kovinkaan paljon tuulta alleen harrastajien keskuudessa. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä toimintaa ei enää ollut lainkaan.
--
LPKY juhlistaa 80. toimintavuottaan vuonna 2026. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme tarinoita yhdistyksen historian varrelta. 52 tarinaa LPKY:stä -juttusarjassa tutustumme yhdessä toiminnan historiaan, hauskoihin tapahtumiin ja erilaisiin kommelluksiin. Julkaisemme uuden tarinan aina perjantaisin!